Mistä kaikki lähti liikkeelle

Tällä tekstillä aion kertoa ainoastaan siitä, mikä sai mut liikkumaan ja pitämään itsestäni parempaa huolta.

Kaikki lähti liikkeelle 2009 alkuvuonna, jolloin sain kuulla, että musta tulee ylioppilas. Peilikuvasta masentuneena päätin, että nyt on aika tiputtaa painoa pois, jotta saan laittaa yo-juhliini jotain nättiä. Tuolloin vaatekokoni oli 42. Sain pudotettua yhden vaatekoon verran painoani pois ja olin itseeni suht tyytväinen, mutta en tarpeeksi. Pudotin vuoden 2009 kesän vielä painoani ja sain vaatekoon pienentymään 38-40 kokoon.

 Vuonna 2009 toukokuun lopulla

Kesän jälkeen kuitenkin tapahtui jotain: laiskistuin ja aloin taas syömään miten sattuu ja liikkumiseni vähentyi...
Loppuvuodesta kiloja oli tullut jo hieman takaisin, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin vielä täysin masentunut. Joulun jälkeen homma levisikin täysin ja olin tyystin unohtanut terveellisen elämän.
Vuonna 2010 ajattelin vain, että mä oon mitä oon ja muuksi en muutu, turha edes yrittää. Painoni kipusi yli 75kg ja ylimääräisen massan näki selvästi koko kropassa.

 Vuoden 2010 lokakuussa

 Vuoden 2011 tammikuussa

Vuonna 2011 vappuna olin varmaan lihavimmillani kuin koskaan. Painoni pyöri siellä 80kg kummallakin puolella, kädet ja jalat hyllyivät kuin mitkäkin. Inhosin tuolloin itseäni suunnattomasti ja itsetuntoni oli niin nollissa kuin vain voi olla. En tuntenut oloani mitenkään kauniiksi, kuvotin itseäni niin paljon, että melkein itketti. Vaatteiden osto oli yhtä helvettiä, koska mitkään vaatteet eivät koskaan istuneet hyvin tai sitten ei vai löytynyt tarpeeksi isoa kokoa. Vaatekoko tuolloin oli siinä 42-44 tienoilla.

Vappu 2011 ja yksi mua eniten kuvottavimmista kuvista ikinä.

Vuoden 2011 heinäkuussa peilikuva alkoi kuvottamaan ja masentamaan niin ankarasti, että päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Aloin vähentämään syömistäni ja liikkumaan enempi lenkkeilyn muodossa ja kotitreenejä tehden. Ostin Suunnon sykevyön ja toivoin sen kannustavan mua liikkumaan entistä enemmän.
Sykevyön osto oli ehkä parhaimpia ostoksiani ikinä, se sai motivoitumaan liikkumiseen, koska siitä näki mm. kulutetut kalorit, sykkeet ja se vielä lenkin jälkeen kehui! :D
Loppuvuoteen mennessä olin saanut pudotettua painoani jonnekin 72kg tienoille ja tulokset näkyi jo jonkin verran kropassa.

Vuoden 2012 alkuvuosi meni vähän niin ja näin, ja paino pyöri 75-70kg välillä. Loppuvuonna aloin kuitenkin tosissani yrittämään ja aloin koiran lenkittämisen lisäksi käymään hölkkälenkillä ja tekemään käsipainoilla ja kahvakuulalla päivittäin treeniä.
Sain painoni vihdoin alle 70kg ja siitä innostuneena jatkoin painonpudotusta tarmokkaammin.

Vuosi 2012 toukokuu

Vuoden 2013 tammikuussa päätin ottaa ja repäistä ja liityin Töölön Foreverille ja aloin käymään aluksi ryhmäliikuntatunneilla, pääasiassa crossingissa. Rakastuin crossingiin ja kävinkin 2-3 kertaa viikossa 

crossailemassa. Jossai vaiheessa kuitenkin totesin, ettei crossailu ja lenkkeily riitä ja päätin rohkaistua ja alkaa käyttämään kuntosalin tarjontaa.

Ja miksi vasta näin myöhäisessä vaiheessa päätin ottaa kuntosalitreenailun käyttööni? Hyvin yksinkertaista: surkea itsetunto ja ahdistuneisuus mahdollisista tuijottavista silmäpareista.

Ystäväni ja vanhan työkaverin sanoista rohkaistuneena päätin olla välittämättä tuon taivaallista kuntosalin muista treenaajista ja keskittyä vain omaan tekemiseen, siellähän ollaan vain ITSEÄÄN varten, ei muita varten.

Tuloksia alkoi syntymään ja toukokuun lopulla olin saanut pudotettua painoni alle 60kg, siihen painoon jonka olin asettanut itselleni tavoitteeksi. Painonpudotus sai tässä vaiheessa jäädä ja aloin keskittymään hieman enemmän lihasten kasvattamiseen.

 Huhtikuu 2013 ja toukokuu 2013

Romppu tekikin mulle kesäkuun puolella saliohjelman. Tein sitä ja jonkin ajan päästä sitä alkoi huomaamaan, että kroppa alkoi muokkautumaan mielyttävään suuntaan. Kaikki paikat alkoivat kiinteytymään ja lihaksiakin alkoi vihdoin ja viimein näkymään, mahtavaa!

Kesäkuu 2013

 Kesäkuu 2013 ja housut kokoa 33 (nykyinen koko 27-28)

Salitreenailua kotipaikkakunnallani Kiukaisissa

Painonpudotukseni on ollut yhtä jojoilua monen vuoden ajan, mutta nyt tämän vuoden olen saanut painon pysymään kurissa. On hyvinkin mielenkiintoista katsoa vanhoja kuvia läpi ja miettiä, että mitä ihmettä olen silloin joskus oikein ajatellut, kun olen päästänyt itseni niin surkeaan kuntoon...huhhuh. Olen vakaasti päättänyt, että noihin läski aikoihin en aio enää KOSKAAN palata.

Vielä on paljon matkaa siihen, mitä tavoittelen (näistä tavoitteista voin kirjoittaa myöhemmin), mutta mikäänhän ei käy kädenkäänteessä! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti vieläkin parempaa huomista!

Muodonmuutos joka jatkuu edelleen