Kesä 2013

Kesällä se kaikki alkoi. Välillä oli upeaa ja aurinkoista ja välillä taas ei. Mutta mikä teki kesästä niin erityisen hienon? Kerron nyt tässä tekstissä, viitaten aikaisempaan kirjoitukseeni, kuluneen kesän tapahtumista.

Edelleen - Miksi sen kesän piti olla niin lyhyt?! :(

Olen siis ammatiltani muusikko ja tällä hetkellä hoidan vuodenvaihteessa 2013-2014 lakkautettavassa Pohjanmaan Sotilassoittokunnassa trumpetin äänenjohtajan tehtävää.

Mun ja Susannan nuorimmaiset veljet kirjoittivat samaan aikaan ylioppilaaksi ja molemmat juhlivat 1.6.2013 ylioppilasjuhlia omilla kotipaikkakunnillaan. Susanna Kiukaisissa ja minä Lapualla.

Toukokuun ensimmäisten tapaamisten jälkeen näimme Susannan kanssa seuraavan kerran 14.6, kun olimme työmatkalla Pohjanmaan Sotilassoittokunnan ja Satakunnan Sotilassoittokunnan kanssa keikalla maakuntalaulujen illassa Porissa Promenadikeskuksessa. Susanna oli juuri viettämässä lomaansa ja lomautuksiaan kotipaikkakunnallaan Kiukaisissa, josta Poriin ei ollut niin paljon matkaa. Olin saanut Susannalle vapaalipun konserttiin ja koko konsertin ajan tuli vilkuiltua yleisöön ja hymyiltyä siellä istuvalle Susannalle. Oli niin hyvä tunne koko konsertin ajan, vaikka se ei kokonaisuudessaan yhtään teknisesti haastava tilaisuus ollutkaan soittaa. Susanna yöpyi sen yön meidän hotellilla ja seuraavana päivänä Susannan oli lähdettävä äitinsä kyydissä Kiukaisiin pakkaamaan ja palasi sen jälkeen takaisin Helsinkiin.

Kesäloma alkoi mulla virallisesti maanantaina 24.6, mutta edellisen viikon tasoitusvapaiden ansiosta pääsin kesälaitumille jo tiistaina 18.6. heti töiden jälkeen. Samaisena iltana olisi ollut firman virkistystoimintaa saunomisen, grillailun ja ulkoilun merkeissä, mutta päätin lähteä Helsinkiin Susannan luokse heti kun se vain suinkin oli mahdollista, joten jätin virkistäytymisen muille työkavereille ja hyppäsin seuraavaan Helsinkiin menevään junaan. Koko junamatkan ajan Susanna piti mulle seuraa puhelimen välityksellä ja matka sujui rattoisammin. Ja voi sitä tunnetta kun saavuin Helsinkiin ja vastassa oli oma rakas <3 kun tiesi, että saa olla kahdestaan lähes 5 viikkoa! Päästessämme kotiin Susannalla oli mulle muutama pieni yllätys. 18.6. on mun syntymäpäivä ja Susanna oli leiponut mulle suffeli puffi-muffinsseja! Ne oli ihan sairaan herkullisia. <3 Se oli todella ihana ele ja nautin jokaisesta haukusta täysin siemauksin. Hän oli ostanut mulle myös pari DVD-leffaakin lahjaksi. Leonardo DiCaprion tähdittämät Kunniattomat Paskiaiset ja Inception, joista kumpaakaan en ole vielä nähnyt ja jotka haluaisin edelleen katsoa. Hänen kanssaan tietysti :) Hauska yhteensattuma kävi juuri tuona päivänä. Susannan veljen vaimo synnytti juuri pojan. Ainakin synttäripäivä on helppo muistaa :D

Juhannuksena mentiin Susannan kanssa piknikille läheiseen rauhalliseen puistoon itse valmistamiemme eväiden kanssa. Sää oli täydellinen ja kaikki tuntui niin mukavalta. Tässä vaiheessa lähes vuoden mittainen alkoholittomuus-putki meni poikki. Olihan se juuri sellainen oikea ja special-tilanne kilistellä. Oli vain mukava olla ja nauttia toisen hyvästä seurasta. Pelleilyltä ei toki vältytty! Käytiin aikaisemmin ostamassa kaukolaukaisin Susannan kameraan ja lähdettiin pienessä maistissa kämpän kautta luontoon kuvailemaan. Tässä tapauksessa luonto tarkoittaa läheistä lasten leikkikenttää, jossa kaksi sekopäätä aikuista alkaa pelleilemään ja leikkimään kaukolaukaisimella. Pitkä, aaltoileva liukumäki oli yksi lempparijutuista ja siitä onkin paljon erilaisia kuvia. Toinen lemppari oli iso kivi, jonka päältä sitten pompittiin alas ja Susanna onnistui eräässä hypyssä vetämään rähmälleen niin, että raapi polvet ja kädet verille. kohtalokkaan hypyn jälkeen ainoa, mitä Susanna ajatteli, oli "Voi ei! Eihän mun naamalle käynyt kuinkaan?!" Ei käynyt. Ja kaikki oli hyvin. Mietin, että onpas se erilainen tyttö tuo Susanna. Ei yhtään sellainen prinsessa mitä luulis :D Ja se on vain hyvä juttu se! Juhannuksen jälkeen päätettiin pitää pieni studiokuvaussessio kotona, josta ainakin muutamat otokset olivat erittäin onnistuneita. :)

Kesällä tuli vähemmän käytyä kuntosalilla, mutta lenkkeiltyä tuli sitäkin enemmän. Käytiin useasti Susannan kanssa hölkkäämässä seuraillen sykkeitä ja keskinopeuksia. Ja aina tuli juostua Susannaa vastaan kun tämä oli päässyt kuntosalilta, josta tehtiin kävelylenkki kotiin. Kuntosaliton kesä ei ollut. Sain Töölön Forever-kuntoklubiin kolmen päivän passin ja kävin siellä sitten pari kertaa treenaamassa sen kanssa. Muuten tein omat aamutreenit silloin kun muistin ja kävin vetelemässä leukoja missä suinkin keksin :) mikä tahansa poikkipuu tai rauta käy leuanvetotangoksi kunhan siitä on mahdollista tarttua ja on tarpeeksi tilaa roikkua. Mä niin rakastan leukojen vetelyä! :D parasta treeniä ylävartalolle. Siinä voi varioida liikettä todella paljon ja kaikki ottaa kehoon hieman eri tavalla. Käytiin Susannan kanssa myös kokeilemassa boulderointia Konalassa Boulderkeskuksessa. Tai Susanna kokeili ja minä kokeneena konkarina näytin vähän mallia miten isot pojat kiipeää toiseksi helpoimpia reittejä... :D Kyllä mä vielä joskus, hei, osaan!

Tuli kesäkuun lopussa tutustuttua Susannan parhaaseen kaveriin, Sallaan ja sen poikaystävään, Markukseen. Niillä oli tuparit ja Susanna oli jo aikaisemmin uhannut tehdä heille kakun ns. tuparilahjaksi. Ensin idea oli tehdä aeeevan ehana sateenkaarikakku, mutta se olisi ollut liian hankala toteuttaa, joten päädyimme vähän saman aiheen ympärillä yksisarvisiin. Toteutukseen laitettiin sitten idea kahdesta pyllistävästä yksisarvisesta, joista toinen esittää Sallaa ja toinen Markusta. Ja niille persposkiin kirjaimet "S" ja "M" (S&M höhöhö) En ollut koskaan ennen tehnyt mitään sokerimassasta, joten oli tosi jännittävää alkaa väsäilemään koristuksia kakkuun. Ihan oikeasti oli hauskaa! :D Halusin välttämättä kokeilla tehdä ruusujakin ja mielestäni ne onnistui ihan ok. :) Lopputulos oli hieno ja sekä isäntäväki, että vieraat pitivät kakusta. Ja sehän oli pääasia :) Mulle se suurin juttu kuitenkin tässä oli se, että sai väsäillä jotain oman kullan kanssa. Se on se matka mikä on siinä jotenkin se juttu mulle. Kuten yritän nykyään ajatella asioita muutenkin - Ei saisi keskittyä niin paljon lopputulokseen, täytyy osata nauttia matkasta :) Nyt tuli nautittua sekä matkasta, että lopputuloksesta sen verran, että meinas pieni ruokamorkkis iskeä :D Tuli sen verran kaikkea liian hyvää syötyä siellä tupareissa! Ei kai pitäisi ihan kokonaisia herkkupäiviä pitää jos ei ole raskas treeniviikko. Noh, ei ne kilot ihan heti takaisin onneksi tule. Kunhan pitää muuten terveellisen linjan ruuan suhteen :)

Pyrin valmistamaan mahdollisimman paljon ruokaa kuin mahdollista itse kotona ja vältän eineksiä sun muita kemikaaleilla kuorrutettuja pikasapuskoja. Helsingissä ollessani yleensä tein ruokaa silloin kun Susanna oli töissä, niin säästyi sitten iltapäivällä aikaa tehdä muita asioita yhdessä. Voi luoooja.. oli ikävä tiskikonetta :D Siihen käsintiskaamiseen on nyt vain totuttava koska vuodenvaihteessa olen Susannan luokse kuitenkin muuttamassa :) Eikä se mua niin haittaa. Säästäähän tiskikone aikaa toki. Sellaisesta luxuksesta olen saanut täällä Vaasassa nauttia ainakin hetken aikaa.

Tupareiden jälkeen tosiaan pidettiin parin viikon herkuton kunnes päätettiin mennä Kakkugalleriaan kakkubuffettiin täyttämään itsemme erilaisilla kakuilla. Ai että ne maistui niiiiin hyvälle! Söin itse jotain tusinan verran niitä kakkupaloja ja Susanna ei paljoa sitä määrää laittanut huonommaksi. Kakkuähky! Ah. Ja pienoinen oli ruokamorkkis sen jälkeen :D Ostin jätskikoneen meille, että voitiin ruveta tekemään proteiinijäätelöä. Ja niinhän me sit tehtiin. Itsetehty jäätelö on jotain niin hyvää! Ja se, kun tietää tasan mitä se jäätelö sisältää, on vain pelkkää plussaa :) Suosittelen kovasti kokeilemaan! Proteiinipannarien ja tuoreiden marjojen kanssa itse tehty jäde on jotain niin käsittämättömän nannaa ettei mitään rajaa. <3 Oma lemppari on tällä hetkellä hieman sovellettu proteiinipistaasijäätelö. Nam nam! Kesällä tuli paljon syötyä hedelmiä. Varsinkin vesimelonia kun ne minimelonit oli s-marketissa tarjouksessa. Herkkua :D Rakastan tuoreista hedelmistä tehtyjä hedelmäsalaatteja. Raikasta ja maukasta!

Ainoa, mikä vähän harmittaa, on se, että ei ole kesän aikana kunnolla ehtinyt Susannan kanssa biitsittämään. Kyllähän me loppukesästä käytiin jossain rannalla nopeasti uimassa, mutta se kokemus oli vähän erilainen kuin mitä olisin ollut hakemassa.. tulipahan ainakin uitua edes sen verran luonnon vedessä vaikka todella vilpoinen oli! Se pitkä kävelylenkki sinne ja takaisin oli mukava taittaa Susannan kanssa kahdestaan :)

Käytiin Tampereella Heinäkuun puolessavälissä morjestamassa Susannan kanssa mun isoveljeä, Arnoldia ja sen tyttöystävää, Henriikkaa. Onnibussilla matka oli suhteellisen edullinen ja kätevä. Ainoa juttu vaan, että ei päästy heti vierekkäin istumaan ja bussissa oli tuskallisen kuuma. Tampereella tehtiin luontoretki Suolijärvelle virvokkeiden kera, vaihdeltiin kuulumisia, kokkailtiin ja katsottiin leffaa, josta Susanna muistaa vain sen, että siinä ammuskeltiin paljon ja "Stathami oli komee". Leffa oli The Expendables. Raukka parka oli niin väsynyt, että nukahti kesken leffan. :) Oli mukava käydä siellä päin visiteeraamassa ja Susannakin näki, että millainen heppu tää mun isoveli oikein on.

Mulla päättyi kesäloma 23.7. ja heti seuraavana päivänä, keskiviikkona, piti mennä jo keikalle. Tilaisuus oli jonkun 100-vuotiaan lotan syntymäpäivät. Oli hienoa soittaa vanhukselle. Onhan se kunnioitettava ikä saavuttaa. Saatiin nähdä myös juuri tätä syntymäpäivää kunnioittava ylilento Kauhavan ilmasotakoulun puolesta. Torstaina oli taas Vaasan kaupunginorkesterin keikka, jossa olin keikkalaisena. Täytyi käydä vaskiryhmän kanssa avaamassa Kalevankisat pienellä fanfaarilla. Tuon keikan jälkeen palasin tietysti heti takaisin Helsinkiin rakkaan luo kun töistä oli mukavasti taas vapaata ja lähdin sunnuntaina illalla junalla takaisin Vaasaa kohti. Seuraavana tiistaina Susanna soittaa mulle itkuisella äänellä "Romppuuu.. sattuu..". Mun sydän alkoi jyskyttää ja huoli Susannasta valtasi koko ruumiin. Jotain oli sattunut. Susanna oli saanut olkapäänsä sijoiltaan tehdessään pään yli vetoja liian isolla painolla epähuomiossa väärällä tekniikalla ja napsauttanut sen takaisin saman tien. Ei muuta kuin lekurille, käsi kantositeeseen ja 3 viikon sairasloma toiseen käteen.

Meillä oli sen viikon perjantaina Helsingissä viihdekonsertti Espan lavalla ja sen jälkeen Vartioparaati. Tultiin jo torstaina illalla Helsinkiin ja silloin näki Susannan taas. Hengailtiin työkavereiden kanssa hotellin lähistöllä ja Susanna yöpyi hotellilla meidän kanssa :) aamupalalla hotellilla oli paljon porukkaa syömässä. Hotellin maskotti, Onni-orava, tuli ahdistelemaan Susannaa meidän pöytään. Teki oikeasti mieli täräyttää sitä oikealla koukulla :D Vartioparaatin jälkeen jouduttiin lähtemään Hämeenlinnaan seuraavan päivän tilaisuutta varten, joka pidettiin Hattulassa. Suomen kieli 150-vuotta. Pidettiin pienimuotoinen ulkoilmakonsertti osana juhlapäivää. Samaisena lauantaina Susanna saapui Vaasaan vähän sen jälkeen kun itsekin päästiin takaisin pikku kiertueeltamme ja viihtyi täällä reilun viikon kunnes täytyi lähteä takaisin Helsinkiin, jonka kautta Kiukaisiin valmistelemaan isoveljensä lapsen ristiäisiä. Saatiin vihdoin toteutettua auringonlaskun tuijottaminen heti sunnuntaina ^__^ Pikkuveli lainasi Tomb Raiderin ja se sitten hakattiin Susannan kanssa läpi 100% suorituksella. Todella hyvä peli! Oli ihanaa olla Susannan kanssa täällä kahdestaan. Pääsi näkemään millasessa loukossa se Romppu oikein asuu :p ja kuinka mahdottoman pölyistä täällä on.

Ihan pari viikkoa sitten kävin taas vaihteeksi Helsingissä Susannan luona viettämässä viikonloppua. Oltiin aikaisemmin saatu kutsu kaveriltani, Stefanilta, tulla hänen vanhan kämppänsä läksiäis-naamiaisiin sinä lauantaina. Piti siis olla jotain erikoista päällä, oli oltava jotain muuta kuin oma itsensä. Noh, Susanna pukeutui sihteeriksi ja minä puolestani joksikin epämääräiseksi rastapäiseksi rokkariksi. Paikan päällä oli sekalainen joukko erilaisia hahmoja, kuten Kissamies, Prätkähiiri nimeltään Tommy Räjähde, Pikku-Myy, Tintti ja muita erikoisia tapauksia. Ilta oli oikein rattoisa ja juomatarjoilu pelasi. Eipä olisi tarvinnut omia juomia hankkia ollenkaan. Oli sen verran paljon sitä nestettä tarjolla ja suorastaan tyrkyllä. Tuli vähän herkkupäivän kunniaksi syötyä vaahtokarkkeja, sipsejä ja suklaatakin. Ihan hyvällä omallatunnolla :) Ihan jees meininki. Kiitos Stefanille hienosta tilaisuudesta. Aivot oli siinä vaiheessa iltaa tekemässä varaslähtöä unten maille, eikä oikein ajatus meinannut pelata suurimman osan ajasta. Ehkä mä sitten omaksuin hyvin roolini sellaisena piripää-rokkarina? who knows.

Viime viikonloppuna käytiin kannustamassa Susannan kaveria, Sallaa, Helsinki Midnight Runilla. Ja hienosti tyttö juoksi sen 10 kilometriä aikaan 1h 8min! :) Käytiin lasillisilla sitten juoksun jälkeen Stone's-nimisessä olutravintolassa.

Sellaista siis meidän yhteiseen kesään näin suurinpiirtein kuului. Sitä kaikkea muistaa vain lämmöllä ja kaivaten. Jokainen Susannan kanssa viettämäni hetki on mulle kultaakin arvokkaampaa.. Mitään en tekisi toisin, mitään en vaihtaisi pois. Uskon ihan täysin meihin, meidän yhteiseen taipaleeseemme tämän planeetan päällä. Niin kauan kuin uskomme toisiimme ja itseemme ja olemme toistemme tukena kaikissa tilanteissa, meillä on kaikki hyvin. Elämä on matka, ei päämäärä. Ja maailma ei tule koskaan valmiiksi. Nauttikaamme vain siitä mitä on ja hyväksykäämme asiat mitä emme voi muuttaa. Elämä on elämistä varten. Kuvia saattaa päivittyä lisää sitä mukaa mitä niitä löytää ja viitsii laittaa. :)

Mistä kaikki lähti liikkeelle

Tällä tekstillä aion kertoa ainoastaan siitä, mikä sai mut liikkumaan ja pitämään itsestäni parempaa huolta.

Kaikki lähti liikkeelle 2009 alkuvuonna, jolloin sain kuulla, että musta tulee ylioppilas. Peilikuvasta masentuneena päätin, että nyt on aika tiputtaa painoa pois, jotta saan laittaa yo-juhliini jotain nättiä. Tuolloin vaatekokoni oli 42. Sain pudotettua yhden vaatekoon verran painoani pois ja olin itseeni suht tyytväinen, mutta en tarpeeksi. Pudotin vuoden 2009 kesän vielä painoani ja sain vaatekoon pienentymään 38-40 kokoon.

 Vuonna 2009 toukokuun lopulla

Kesän jälkeen kuitenkin tapahtui jotain: laiskistuin ja aloin taas syömään miten sattuu ja liikkumiseni vähentyi...
Loppuvuodesta kiloja oli tullut jo hieman takaisin, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin vielä täysin masentunut. Joulun jälkeen homma levisikin täysin ja olin tyystin unohtanut terveellisen elämän.
Vuonna 2010 ajattelin vain, että mä oon mitä oon ja muuksi en muutu, turha edes yrittää. Painoni kipusi yli 75kg ja ylimääräisen massan näki selvästi koko kropassa.

 Vuoden 2010 lokakuussa

 Vuoden 2011 tammikuussa

Vuonna 2011 vappuna olin varmaan lihavimmillani kuin koskaan. Painoni pyöri siellä 80kg kummallakin puolella, kädet ja jalat hyllyivät kuin mitkäkin. Inhosin tuolloin itseäni suunnattomasti ja itsetuntoni oli niin nollissa kuin vain voi olla. En tuntenut oloani mitenkään kauniiksi, kuvotin itseäni niin paljon, että melkein itketti. Vaatteiden osto oli yhtä helvettiä, koska mitkään vaatteet eivät koskaan istuneet hyvin tai sitten ei vai löytynyt tarpeeksi isoa kokoa. Vaatekoko tuolloin oli siinä 42-44 tienoilla.

Vappu 2011 ja yksi mua eniten kuvottavimmista kuvista ikinä.

Vuoden 2011 heinäkuussa peilikuva alkoi kuvottamaan ja masentamaan niin ankarasti, että päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Aloin vähentämään syömistäni ja liikkumaan enempi lenkkeilyn muodossa ja kotitreenejä tehden. Ostin Suunnon sykevyön ja toivoin sen kannustavan mua liikkumaan entistä enemmän.
Sykevyön osto oli ehkä parhaimpia ostoksiani ikinä, se sai motivoitumaan liikkumiseen, koska siitä näki mm. kulutetut kalorit, sykkeet ja se vielä lenkin jälkeen kehui! :D
Loppuvuoteen mennessä olin saanut pudotettua painoani jonnekin 72kg tienoille ja tulokset näkyi jo jonkin verran kropassa.

Vuoden 2012 alkuvuosi meni vähän niin ja näin, ja paino pyöri 75-70kg välillä. Loppuvuonna aloin kuitenkin tosissani yrittämään ja aloin koiran lenkittämisen lisäksi käymään hölkkälenkillä ja tekemään käsipainoilla ja kahvakuulalla päivittäin treeniä.
Sain painoni vihdoin alle 70kg ja siitä innostuneena jatkoin painonpudotusta tarmokkaammin.

Vuosi 2012 toukokuu

Vuoden 2013 tammikuussa päätin ottaa ja repäistä ja liityin Töölön Foreverille ja aloin käymään aluksi ryhmäliikuntatunneilla, pääasiassa crossingissa. Rakastuin crossingiin ja kävinkin 2-3 kertaa viikossa 

crossailemassa. Jossai vaiheessa kuitenkin totesin, ettei crossailu ja lenkkeily riitä ja päätin rohkaistua ja alkaa käyttämään kuntosalin tarjontaa.

Ja miksi vasta näin myöhäisessä vaiheessa päätin ottaa kuntosalitreenailun käyttööni? Hyvin yksinkertaista: surkea itsetunto ja ahdistuneisuus mahdollisista tuijottavista silmäpareista.

Ystäväni ja vanhan työkaverin sanoista rohkaistuneena päätin olla välittämättä tuon taivaallista kuntosalin muista treenaajista ja keskittyä vain omaan tekemiseen, siellähän ollaan vain ITSEÄÄN varten, ei muita varten.

Tuloksia alkoi syntymään ja toukokuun lopulla olin saanut pudotettua painoni alle 60kg, siihen painoon jonka olin asettanut itselleni tavoitteeksi. Painonpudotus sai tässä vaiheessa jäädä ja aloin keskittymään hieman enemmän lihasten kasvattamiseen.

 Huhtikuu 2013 ja toukokuu 2013

Romppu tekikin mulle kesäkuun puolella saliohjelman. Tein sitä ja jonkin ajan päästä sitä alkoi huomaamaan, että kroppa alkoi muokkautumaan mielyttävään suuntaan. Kaikki paikat alkoivat kiinteytymään ja lihaksiakin alkoi vihdoin ja viimein näkymään, mahtavaa!

Kesäkuu 2013

 Kesäkuu 2013 ja housut kokoa 33 (nykyinen koko 27-28)

Salitreenailua kotipaikkakunnallani Kiukaisissa

Painonpudotukseni on ollut yhtä jojoilua monen vuoden ajan, mutta nyt tämän vuoden olen saanut painon pysymään kurissa. On hyvinkin mielenkiintoista katsoa vanhoja kuvia läpi ja miettiä, että mitä ihmettä olen silloin joskus oikein ajatellut, kun olen päästänyt itseni niin surkeaan kuntoon...huhhuh. Olen vakaasti päättänyt, että noihin läski aikoihin en aio enää KOSKAAN palata.

Vielä on paljon matkaa siihen, mitä tavoittelen (näistä tavoitteista voin kirjoittaa myöhemmin), mutta mikäänhän ei käy kädenkäänteessä! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti vieläkin parempaa huomista!

Muodonmuutos joka jatkuu edelleen

Mitä, missä ja milloin?

Kaiken on alettava jostain. Ja niin alkaa tämä blogin kirjoittaminenkin. Jostain. Ja mikä tämän blogin tarkoitus siis on? Noh, minäpä kerron teille. Olipa kerran... vitsi vitsi. Blogin tarkoituksena on seurailla kahden hyvin mielenkiintoisen persoonan yhteistä elämää, yhteisiä haasteita ja seikkailuja. Kuulostaapa hyvältä, eikö totta? Alkajaisiksi voitaisiinkin kertoa ketä nämä kaksi henkilöä ovat. Tuliko yllätyksenä, että kyseessä on pariskunta? :D

Roman (eli minä) ja Susanna tapasivat netissä irc-galleriassa vuoden 2013 alkupuolella sattumalta ja alkoivat enemmän tai vähemmän säännöllisesti kirjoittelemaan toisilleen kuulumisia. Ensimmäinen tapaaminen voitiin toteuttaa välimatkojen takia vasta toukokuun puolessa välissä. Miksiköhän kirjoittelen kolmannessa persoonassa? hmm.. Joka tapauksessa, minä asun siis Vaasassa ja Susanna Helsingissä. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen menivät ainakin allekirjoittaneella maailmankirjat sekaisin. Niin taisi mennä toisellakin osapuolella. Ainakin jos sanoihin on uskominen. Tapaamisia tuli sitten useamminkin ja tiheämmin ja pian olin jo viettämässä koko kesälomaani Susannan luona Helsingissä.

Tähän asti ehdottomasti elämäni paras kesä! <3 Miksi sen piti mennä niin nopeasti ohi? oi miksiiiiii... :'(

Ennen kuin päästään kirjoittelemaan kesästä enemmän (mistä kirjoitan vasta seuraavassa blogitekstissä, ettei tästä tule ihan kauheata tekstimonsteria), niin palataanpa vähän taaksepäin ja tutkaillaan vähän taustoja ja sitä mikä ylipäänsä synnytti idean ruveta kirjoittamaan blogia. Meillä molemmilla on taustalla omasta itsestämme lähtöisin oleva elämäntapamuutos. Olemme kummatkin alkaneet liikkua enemmän ja syömään terveellisesti ja nykyään liikunnalla on tärkeä osa aktiivisessa elämässämme. Kirjoittelen nyt omasta taustastani ja annan Susannalle itselleen tilaa kertoa omastaan ihan itse :D enhän voi kaikkea vielä tietää ;) Sen mä tiedän, että Susanna on tehnyt PALJON töitä ja pudottanut uskomattoman paljon painoa omalla taipaleellaan päästäkseen siihen pisteeseen missä nyt tällä hetkellä on. Täytyy sanoa, että arvostan ja rakastan Susannaa ihan mielettömästi ihmisenä ja elämänkumppanina. Ansaitsee kyllä kaiken kunnioituksen :) ja matka on vasta aluillaan. Nyt on jo eri tavoitteet mielessä kuin painonpudotus ja tästä tulee varmasti tosi mielenkiintoista ja jännittävää miten kehonmuokkaus etenee meillä molemmilla :)

Tässä olen jo vähän painoa ehtinyt tiputtaa. Ja kuten kuvasta saattaa arvata, välillä tuli hairahduttua... Läski-Rompusta ei valitettavasti ole vielä näyttää varhaisempia kuvia, mutta lisäilen kunhan niitä löydän.

 Jos vertaan nykyistä itseäni ja itseäni 3 vuotta sitten, niin muutos on todella suuri. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Alkutaipaleellani, eli siinä pahimmassa jamassa ollessani, paino pyöri siinä 98 ja 102 kilon välillä ja peilikuvani sai minut melkein masentumaan. Tiedostin sen, että ihminen elää pienemmällä ruokamäärällä ja terveellisillä pienillä valinnoilla voi saada yllättävän isoja muutoksia aikaan suhteellisen pienessä ajassa. Painoa putosikin sitten parin vuoden sisään paljon ja alimmillani olen painanut 72 kg, jonka jälkeen olen keskittynyt enemmän lihasmassan kasvattamiseen.

Progress-fotoilua. Täytyypä päivitellä vielä uudempaa kuvaa jossain vaiheessa :)

Painonpudotuksessa ja ruokatottumusten muutoksesta ainakin itselläni on itsetunto kohonnut, ajatukset selkiytyneet ja on hienoa huomata, että voi nykyään harrastaa ihan mitä tahansa fyysistä lajia ilman rajoitteita! Ihan mahtavaa siis :D Olen pienellä painonpudotuksen taipaleellani tutustunut kuntosalitreenaamisen ja lenkkeilyn lisäksi erilaisiin taistelulajeihin, kuten Shotokai-karateen, Thainyrkkeilyyn ja Brasilialaiseen Jujutsuun. Lenkkeily on itselläni ehkä se suurin syypää kropan kiristymiseen. Sitä tulee harrastettua usein ja tykkään juosta suhteellisen pitkiä matkoja. Myös muita lajeja on tullut harrastettua, kuten sulkapalloa ja Boulderointia, jota vieläkin silloin tällöin tulee tehtyä. En kyllä koskaan ole paria alhaisinta tasoa vaikeammille reiteille kyennyt... mutta ei se mitään. Ehkä vielä joskus :) sitä pitäisi vain tehdä paaaljon enemmän.

En ihan heti alussa alkanut treenaamaan kuntosalilla, vaan ostin käsipainot (2x 10kg) ja treenasin n. vuoden verran kotona yläkroppaa niillä. Kuntosalilla käyn nykyään aina kun siihen on mahdollisuus ja joskus on tullut vietettyä salilla ehkä luvattomankin paljon aikaa.

Tykkään tehdä asiat hiljalleen ja askel kerrallaan. Heti ei kaikkea voi kerrasta muuttaa ja pysyvät muutokset tapahtuvatkin askel askeleelta. Puhutaan siis ELINTAPOJEN muutoksesta. Sellaisista mitkä parhaassa tapauksessa kantavat läpi elämän. Ja sellaiseen tässä ollaan pyritty ja pyrkimässä edelleen. Aloin kiinnostumaan enemmän kehon kulttuurista ja halusin tutustua enemmän siihen miten keho toimii ja miten sen kanssa voi ja kannattaa toimia ja miten pitäisi harjoitella. Pian muutettuani töihin Vaasaan elokuussa 2012, aloitin työkaverin suosituksesta Personal Traineriksi kouluttautumisen Trainer 4 you:lla, mutta siitä kerron varmasti sitten myöhemmin lisää tulevissa teksteissä.

Toivottelen kaikille lukijoille hyviä lukuhetkiä ja kiitokset mielenkiinnosta! :)